In memoriam Esko Rausmaa

Muistokirjoitus

Esko Kalevi Rausmaa syntyi 20.3.1933 Heinolan maalaiskunnassa Lusissa. Liikunnallinen poika löysi veljesten yhteisten seikkailujen, metsäretkien, hiihdon ja mäkihypyn oheen omaksi lajikseen telinevoimistelun. Maalaistalon poikana työn tekemisen merkitys korostui. Ylioppilaaksi Esko kirjoitti v. 1952, jonka jälkeen hän kävi armeijan. Esko opiskeli ensin kansakoulun opettajaksi ja heti valmistuttuaan voimistelun opettajaksi. Hän opetti koko työikänsä Helsingin reaalilyseossa eli Ressussa. 

Opiskeluaikana Esko osallistui Ylioppilaiden Raittiusyhdistyksen (YRY) toimintaan ja tutustui siellä tulevaan puolisoonsa Pirkko Liisa Luotoon. Avioliiton he solmivat v. 1959. Heikki syntyi v. 1960 ja Outi 1961. Esko ohjasi poika- ja lennokkikerhoa sekä seurakunnassa että naapuruston lapsille, joille hän organisoi myös pesäpalloa ollen itse alkuun mukana puolueettomana syöttäjänä ja tuomarina jättäytyen syrjään pelien alkaessa sujua.

Esko ja Pirkko Liisa aloittivat jo seurusteluaikana v. 1957 yhteisen kansantanssiharrastuksensa Suomalaisen Kansantanssin Ystävien (SKY) alkeisryhmässä olympiastadionin harjoitussalilla. Tanssiharrastus jatkui yhtäjaksoisesti SKY:ssä ja vuodesta 1964 SKY:n Helsingin Osastossa, kun SKY muuttui valtakunnalliseksi keskusjärjestöksi. Tästä SKY:n paikallisosastosta tuli v. 1968 Helsingin Kansantanssin Ystävät ry, kun paikallinen tanssitoiminta keskusjärjestössä lopetettiin. Esko ja Pirkko Liisa jatkoivat kuitenkin myös SKY:n henkilöjäseninä ja aktiiveina niin SKY:n kuin HKY:nkin piirissä.

Esko Rausmaa toimi aluksi useamman vuoden SKY:n toimiston valvojana. Esko toimi 1970-luvun alussa SKY:n varapuheenjohtajana neljä vuotta ja pääohjaajana viisi vuotta. Tämän jälkeen hän oli kolme vuotta SKY:n opintotoimikunnan puheenjohtaja ja useita vuosia joko tilintarkastajana tai varatilintarkastajana. Suomalaisen kansantanssin kannalta Esko Rausmaan merkittävin saavutus oli Tanhuvakan toimittaminen. Toimituskuntaan kuuluivat Eskon lisäksi Kari Bergholm, Liisa Laaksonen, Pirkko Liisa Rausmaa ja Paavo Tamminen. Teoksen pohjana käytettiin Kisapirttiä, Anni Collanin ja Asko Pulkkisen julkaisuja sekä lisäksi arkistomuistiinpanoja. Suuren työn toimituskunta teki yhtenäistäessään ja määritellessään tanhusanastoa. Monivuotisen työn tuloksena Tanhuvakka ilmestyi v. 1977. Tanhuvakasta on otettu kolme uudistettua painosta, joiden kaikkien toimittajana Esko on ollut apunaan vaihtunut toimituskunta. Tanhuvakan päätarkoituksena on ollut säilyttää perinteistä kansantanssia.

HKY:ssä Esko toimi hallituksessa sekä sihteerinä että puheenjohtajana vuosien ajan. Hän ohjasi useita ryhmiä monia vuosia. Erityisesti muistamme Eskon suosion alkeisryhmän ohjaajana, jossa hän sai lukuisia uusia tanssijoita innostumaan kansantanssista. Hän oli erilaisten yhteistilaisuuksien ja juhlien järjestäjä ja ohjaajana erityisesti suurien väkijoukkojen liikuttaja. Esko edusti HKY:ä pääkaupunkiseudun tanhuseurojen yhteistyössä sekä Seurasaarisäätiössä että esim. vuosia jatkuneessa Tanssitupa-toiminnassa. Hän oli toiminnan mies ja aina valmis auttamaan, missä apua tarvittiinkaan. Hän solmi monia tuttavuuksia kesäjuhlilla ja tanhukursseilla. Esko oli HKY:n kunniajäsen.

Esko piti kiinni periaatteistaan ja toimi intohimoisesti hyväksi katsomiensa asioiden puolesta. Hänelle perinteen säilyttäminen ja kansanomaisuuden säilyminen kansantansseissa oli sydämen asia. 

Kansantanssiharrastuksen lisäksi Esko oli aktiivinen muussakin yhdistystoiminnassa. Hän toimi Ressut ry:n hallituksessa ja oli järjestelemässä vanhojen ressujen tapaamisia. Hän toimi aktiivisesti sekä Ranta-Hakalan että Punakallion sukujen sukuyhdistyksessä. Hän kokosi Punakallion suvun tiedot kirjaksi. Esko oli Punakallion sukuyhdistyksen kunniajäsen. Eläkkeelle jäätyään Esko ja Pirkko Liisa liittyivät Koillis-Helsingin Senioreihin ja siinäkin yhdistyksessä Esko toimi vuosia sihteerinä ja eri tehtävissä. Hän oli myös ”Senioreiden” kunniajäsen. Myös usko ja yhteys seurakuntaan tulivat iän myötä yhä tärkeämmiksi.

Vajaan kymmenen viimeisen vuoden aikana Parkinsonin tauti hidasti vähitellen Eskon toimintaa. Viimeiset vuodet hän käytti pyörätuolia. Hän sai kuitenkin asua kotona Pirkko Liisan kanssa viimeistä kolmea kuukautta lukuun ottamatta, jotka hän oli ensin sairaalassa ja sitten Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa. Hän säilytti loppuun saakka leikkimielisyytensä ja huumorintajunsa. Esko kuoli rauhallisesti nukkuessaan 91-vuotiaana 4.12.2024.

Kiitos, Esko, valtavasta panoksestasi kansantanssin hyväksi.

Outi Rinta-Filppula, tytär
Helsingin Kansantanssin Ystävät ry
 

Risto Elo
Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry
Helsingin Kansantanssin Ystävät ry