Menuetti

Historia

Kansantanssillinen harvinaisuus, menuetti, on yksi pisimpään säilyneitä suomalaisia tansseja. Alkunsa menuetti sai Ranskassa, josta se muutamassa vuosikymmenessä löysi tiensä pohjoismaisiin hoveihin.

Suomeen menuetti ilmestyi isonvihan jälkeen, se saattoi tulla yhtä hyvinruotsista palaavien pakolaisten kuin maassa ollettein venäläisten miehitysjoukkojen mukana. 1700-luvulla sitä tanssivat täällä niin yläluokka kuin talonpojatkin, ja vaikka se muuten jäikin vähitellen muodista uudempien tanssien myötä, muutamissa Pohjanmaan pitäjissä se piti pintansa juhlatanssina aina 1900-luvun alkupuolelle.

Näissä ruotsinkielisissä pitäjissä sekä etelän rannikkoalueella menuetti oli ilmeisesti erityisen suosittu ja pitkäikäinen tanssi, mutta muistiinpanoja menueteista on lähes koko Kokkola-Kuopio-akselin eteläpuolisen Suomen alueelta.

1800-luvun jälkipuolella menuetti sai myös uusia muotoja, sitä tanssittiiin perinteisen rivin sijaan neliöissä tai piirissä, mutta näistä muodoista on säilynyt vain muutamia kuvauksia. Ne siis katosivat käytöstä ennen varsinaisen tallentamisen alkua.

Nykyään sitä tanssivat lähinnä suomenruotsalaiset kansantanssijat - jotka kaikki osannevat useammankin menuetin - sekä muutamat suomenkieliset kansantanssiryhmät.

Kansantanssiliikkeen piirissä on myös nähty silloin tällöin uusia menuettikoreografioita, joissa kuitenkin ns. menuettiaskel useimmiten on säilytetty, ja uudet ejatukset näkyvät lähinnä koko kuvion tai yksittäisen parin liikkeessä.

Kansantanssina

Käytännössä kaikkia menuetteja tanssitaan ns. menuettiaskeleella, jonka pituus on kaksi tahtia. Menuetti on aina ¾ tahtinen, ja askelikko on siis kuusi askelta:

oikea - vasen viereen painottomana - vasen - oikea - vasen - oikea viereen painottomana

Menuetista riippuen painoton askel pyyhkäisee painollisen vierestä tai jää sen kantapään taakse. Painollinen jalka saattaa joustaa nilkasta ja polvesta, tai päinvastoin nousta päkiöille tullakseen taas alas iskuosalla. Variaatioita on lähes yhtä monta kuin menuettejakin.

Menuetissa on yleensä aloitustanssi käsiotteessa, jonka aikana pari vaihtaa paikkaa kerran tai kahdesti, sitten valinnainen määrä menuettiaskel-ylitysaskel pareja (joista jälkimmäisellä pari vaihtaa paikkoja, ts. ylittää tanssilinjan) ilman käsiotetta, puolivälin paikanvaihtotanssi käsiotteessa, ja jälleen valinnainen määrä menuettiaskel-ylitysaskel yhdistelmiä. Tanssin päätteeksi tanssitaan vielä alku- ja puolivälitanssia vastaava lopputanssi.  

Eri vaiheiden merkiksi rivin päässä oleva paras tanssija antaa merkin polkaisemalla edellisen askelikon aikana.

Toisin kuin juhla/käyttötanssina, esitettävä menuetti tanssitaan yleensä vakiomäärillä ylimenoja. Perinteisemmin tanssittuna menuetti alkaa pelimannien soitolla, ja ensimmäisiksi pareiksi lähtevät parhaat menuettitanssijat. Tanssin ensimmäinen puoli on käytännössä menuettirivin muodostamista, ja kun rivi on valmis, ykköspoika antaa merkin tanssin puolivälistä.

Perusmenuettiaskel on erittäin helppo oppia, ja tanssiin pääsee melko helposti mukaan, vaikkei olisikaan menuettia ennen tanssinut. Koska sama kuvio kertautuu aina uudestaan, sen oppii tanssiessa suhteellisen nopeasti, jos vain menuettiaskel on hallussa.

Saman askelikon kertautumisen takia tanssi ei katsojalle tarjoa kovinkaan paljon uutta alkuviehätyksen jälkeen, minkä takia menuettia esitettäessä kiinnitetään yleensä paljon huomiota tanssijoiden yhdenaikaiseen ja yhdenmukaiseen liikeeseen. Esityksiin menuetteja saatetaan myös lyhentää jättämällä osa kertauksista pois.

Videoita

 

Linkkejä