Polkka

Historia

Polkan syntyhistoria ja paikka on jäänyt hiukan hämäräksi, vaikka sen leviäminen keski- ja ylempään luokkaan on perin tarkasti tallenettu. Mitä todennäköisimmin tanssi on syntynyt Böömin, Silesian ja Krakovan vapaakaupungin väestön vuorovaikutuksen myötä, kun Krakovan alueen taloudellinen nousukausi 1800-luvun alussa johti tavaran ja väestön liikeeseen (salakuljetukseen) Preussin ja Itävallan välillä.

Noin 1816 Etelä-Puolassa alettiin nopeatempoista 2/4 tanssia kutsumaan alueen keskuksen mukaan krakovalaiseksi (Krakoviak). 1825 Itä-Böömissä paikallista versiota Krakoviakista kutsutaan “polkaksi”. Epäselvää on, tuleeko sana puolikkaasta, kentästä vai puolattaresta (kaikkia näitä etymologioita on ehdotettu). Näihin aikoihin Krakovan vapaakaupunki oli voimakkaasti kasvava taloudellinen keskus, jonka kautta salakuljetettiin paljon tavaraa Preussin ja Böömin välillä.

Suositun tarinan mukaan vuonna 1830 musiikinopettaja Josef Neruda näki Anna Slezákován tanssivan hauskaa kansantanssia, jonka hän opetteli itsekin ja opetti myös oppilainaan oleville pojille. Paikka oli Kostelec nad Labem Böömissä Prahan lähellä. Slezákova itse kutsui tanssia maderaksi.

Muutamassa vuodessa polkkaa tanssittiin Prahan tanssisaleilla, ja 1839 se tunnettiin Wienissäkin melko yleisesti. Seuraavana vuonna prahalainen tanssimestari Raab esitteli Pariisissa böömiläisiä kansantansseja, joukossa myös polkka. Uusi tanssi oli niin energinen ja hyväntuulinen, että toisin kuin aikaisemmin valssia, polkkaa kukaan ei voinut tuomita paheelliseksi.

Vuoteen 1942 mennessä Ranska oli polkkavillityksen kourissa, mikä johti nopeasti  tanssisalien täyttymiseen, moraalisen valvonnan pettämiseen, paheellisuuteen ja tanssin yleiseen huonoon maineeseen.

Saman vuonna venäläiset vieraat tanssivat polkkaa Helsingin kaivohuoneella. Ilmeisesti paheellista tanssia tohdittiin tanssia aluksi vain provinssikaupungissa kesälomalla, sillä vaikka polkka oli esitelty Pietarissa jo 1839, varsinaisena seuratanssina se hyväksyttiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

Ennen Pietaria polkka oli ehtinyt valloittaa koko Suomen, eräänlainen polkkavillitys siis syntyi täälläkin. Katrilleissa ja piiritansseissa vaihtoaskel- ja polska-askelikkoja korvattiin polkka-askelikoilla.

Kansantanssina

Tarkkaan ei tiedetä missä vaiheessa suomalainen polkka-askelikko alkoi poiketa yleis-eurooppalaisesta polkasta. Voidaan kuitenkin ajatella, että suomalainen polkka on itse asiassa lähempänä alkuperäistä askelikkoa kuin vaihtoaskel- tai laukkapolkka.

"Alkuperäisessä" seuratanssipolkassa askelikko on liukuaskel-yhteen-liukuaskel-hyppy. Vannehameiden tultua muotiin 1860-luvulla, maailmalla luovuttiin hyppelypolkasta ja siirryttiin liukuvampiin chasse-askelikkoihin.

Suomalainen peruspolkka tapahtuu pienin askelin päkiöillä. Ykköselle osuu tasajalka-alastulo, kakkosella tanssisuuntaan nähden taaempi jalka ottaa askelen ja kolmosella edempi jalka ottaa askelen, jonka aikana pyörähdetään lähes 180 astetta parin akselin ympäri ja nelosella ponnistetaan kylki edellä tanssisuuntaan hyppyyn, joka siis on ilmassa aina seuraavaan ykköseen asti. 

Huolimatta suomalaisen polkka-askelikon valta-asemasta, kansantansseissa saatetaan käyttää myös vaihtoaskelpolkkaa tai ristipolkkaa. Vaihtoaskelpolkkaa nimitetään myös laukka- tai loikkapolkaksi.

Paritanssina polkkaan on kehittynyt runsaasti variaatioita, ja koreografioidussa kansantanssissa niitä tulee jatkuvasti lisää. Yleisimmät variaatiot lienevät vastakkain-seläkkäin, tytön hyppy jalan yli ja tytön nosto.

Omana variaationaan mainittakoon polkkamasurkka, jossa hitaampi tempo sallii jalkojen hiukan eriaikaisen maahantulon (ponnistava jalka ensin) ykköselle. Tällöin polkka ei kuitenkaan ole niin kimmoisaa.